Latest News - Jamaica

 
Show/hide duplicate news articles.
Filter by countryfromabout
<<10<12345678910>>>10
 
Show/hide duplicate news articles.
<<10<12345678910>>>10

Tools

Load latest edition

Friday, January 24, 2020

12:35:00 AM CET

Subscribe
RSS

Language Selection

For any category/filter, users can choose:

  1. the language of the categorized news items (e.g. fr and de to display only those news items in French and German)
  2. the language of the user interface (e.g. it for Italian)

In Top Stories, the user can display the largest clusters of news items for one language only (e.g. en shows all clusters in English)

Country Selection

Users can choose:

  1. country mentioned in the news item (articles about a country)
  2. country in which the news item was published (articles from a country)

Languages Collapse menu...Expand menu...Open help...

Select your languages

ar
az
be
bg
bs
ca
cs
da
de
el
en
eo
es
et
fa
fi
fr
ga
ha
he
hi
hr
hu
hy
id
is
it
ja
ka
km
ko
ku
ky
lb
lo
lt
lv
mk
ml
mn
ms
mt
nl
no
pap
pl
ps
pt
ro
ru
rw
se
si
sk
sl
sq
sr
sv
sw
ta
th
tr
uk
ur
vi
zh
all
Show additional languagesHide additional languages

Interface:

Country info

JM

Jamaica (JM)

All news about Jamaica

All news sources from Jamaica

JM

AlertLevel (24h)

Alert level graph

 Previous 14 days average

Alert level:
 high   medium   low

Quotes... Extracted quotes

Jules Blais says: “People might think of guano as just a big pile of crap,” External link

smithsonianmag Thursday, January 23, 2020 6:01:00 PM CET

Jules Blais says: “We should be treating these like ancient historical accounts, holding key information about the past,” External link

smithsonianmag Thursday, January 23, 2020 6:01:00 PM CET

Christopher Tufton said: “Persons who are in the country and who have the relevant symptoms could be taken in quarantine, and the areas where they would have visited or been exposed to, those areas would be visited and inspected to determine if there has been any transmission to others,” External link

jamaica-gleaner Thursday, January 23, 2020 7:33:00 AM CET

Elizabeth Ward said: “We work with various groups that have the skill set to deal with the problem, but the common thread through all of it is the data. We analyse the data and look at what is the best programme to respond to the problem on the ground,” “So we don’t go in with a fixed programme to solve your problem, we do the background work before that process starts and work with people who are the most effective at delivering that programme” External link

jamaica-gleaner Wednesday, January 22, 2020 7:03:00 AM CET

Elizabeth Ward explained: “The guidance counselor would identify the most at-risk children and then have an after-school programme for them,” External link

jamaica-gleaner Wednesday, January 22, 2020 7:03:00 AM CET

Elizabeth Ward noted: “Our main role would be to track if it is having the impact that we want,” External link

jamaica-gleaner Wednesday, January 22, 2020 7:03:00 AM CET

Ryan Morris said: “We want everybody to come on board. It’s an opportunity to clean your place up and get rid of breeding and potential breeding sites. It’s an opportunity to interact with the WRHA team. It is an opportunity to let us know what is happening,” External link

jis Tuesday, January 21, 2020 2:25:00 PM CET

Kim Kardashian added: "I am sometimes. But I think that it also shows my kids how motivated I am every time I have a prison visit or, you know, I explained to them why I'm going and what I'm doing and they understand" External link

emirates247 Tuesday, January 21, 2020 11:52:00 AM CET

Kim Kardashian replied (about Kim Kardashian): "One important question that needs answers is, do you keep any of these coats in your archive @KimKardashian? They're all gold! " External link

emirates247 Tuesday, January 21, 2020 11:52:00 AM CET

Kim Kardashian replied: "I have every single coat and each one of these outfits all archived with the photo attached to each look! Don't you worry!" External link

emirates247 Tuesday, January 21, 2020 11:52:00 AM CET

Kim Kardashian said: "Our strongest Solutionwear is coming soon. The @skims Contour Bonded collection offers the highest level of support for super strength smoothing and lifting. Shop the Contour Bonded collection October 24 at 9AMPST / 12PM EST only at SKIMS.COM . Join the waitlist now via the link in our bio to be the first to shop" External link

emirates247 Tuesday, January 21, 2020 11:52:00 AM CET

Kim Kardashian explained: "The everyday solution wear is [more of a] medium hold and this is major hold for your tummy" External link

emirates247 Tuesday, January 21, 2020 11:52:00 AM CET

Khloe Kardashian said: "A lot of this stuff wasn't my place to ever talk about, but it's definitely his place as this happened to him. I actually think it's really courageous to talk about the amount of addiction that he's had. Like, the depths of it" External link

emirates247 Tuesday, January 21, 2020 11:52:00 AM CET

Khloe Kardashian insisted: "I have spent the last few months training for my upcoming nba season and making sure that I am in the best shape possible. I have not been on vacations at all this summer and the current rumors spreading are 100% false. (sic)" External link

emirates247 Tuesday, January 21, 2020 11:52:00 AM CET

Eric Osborne says: “I knew the cops were coming for me,” External link

bluelight Tuesday, January 21, 2020 2:09:00 AM CET

Eric Osborne says: “All I do is just sit there with people, supporting them silently, sometimes holding their hands,” External link

bluelight Tuesday, January 21, 2020 2:09:00 AM CET

Eric Osborne says: “Now she’s in remission, traveling the country fly-fishing in her Mercedes Winnebago,” “Miracles are becoming – not mundane, but pretty normal around here” External link

bluelight Tuesday, January 21, 2020 2:09:00 AM CET

Michael Pollan said: “The demand [for psychedelic therapy] far outweighs the supply and care we have, whether in clinical trials or in the underground,” External link

bluelight Tuesday, January 21, 2020 2:09:00 AM CET

Peter Phillips commented: “Yes, we had a vigorous campaign, but nothing divide us to the point weh we caan come together for the benefit of the people of Jamaica,” “Because one thing all of us know is that the PNP always give better governance, better quality of government for the people of Jamaica than the other people have ever done. When we look at how the 2020 start, it start rough, and the crisis is getting worse and worse. And the pressure on the Jamaican people is mounting higher and higher” External link

jamaica-gleaner Monday, January 20, 2020 6:46:00 AM CET

Peter Phillips said: “When you look at murders this year January, from the first to now, murder gone up to 29 per cent as compared to last year January same time, and there is still no plan, except state of emergency. And even under state of emergency, the police caan even get the food fi keep them through the night. All is happening is so-so chat, but the reality [is], them just caan manage the country,” External link

jamaica-gleaner Monday, January 20, 2020 6:46:00 AM CET

Christopher Tufton said: “Last year saw six deaths... between January and June 2019 from flu (influenza A [H1N1] pdm09); a third of the deaths... have been persons over 60 years old,” External link

jamaicaobserver Sunday, January 19, 2020 6:26:00 AM CET

Christopher Tufton said: “Persons with the flu...should get adequate rest, drink plenty of fluids, avoid close contact with other persons, and avoid touching eyes, nose and mouth,” “Persons are also encouraged...to, as necessary, visit their doctor or health centre, some of which have extended opening hours” External link

jamaicaobserver Sunday, January 19, 2020 6:26:00 AM CET

Christopher Tufton told: “Our position in Jamaica is that vaccines continue to save many lives. They are a very effective way to prevent certain ailments and are proven to do so, and we encourage take-up of them,” External link

jamaica-gleaner Saturday, January 18, 2020 7:17:00 AM CET

Christopher Tufton stated: “In recent times, we’ve seen a re-emergence of the anti-vaccine lobby globally,” External link

jamaica-gleaner Saturday, January 18, 2020 7:17:00 AM CET

Christopher Tufton said: “In Jamaica, for certain vaccines, we continue to see almost universal coverage, but we cannot be complacent in terms of the pushback, so public information is always going to be very critical. I think a lot of it has to do with public education,” External link

jamaica-gleaner Saturday, January 18, 2020 7:17:00 AM CET

Mike Hawthorn said: “What I do is I just fill the jug up with water, give it a shake and give it a rinse and it’s done,” “You could imagine if you multiply all the milk bottles on the island together and they’re all contaminated, you’re going to have a lot of this material, which ultimately is not good for the recycling process” External link

caycompass Friday, January 17, 2020 8:28:00 PM CET

Linda Clark said: “To date, we don’t have any guidelines on what the steering committee is trying to achieve, any timelines or why certain stakeholders were included in the meetings,” External link

caycompass Friday, January 17, 2020 8:28:00 PM CET

Andrey Lukanov заявява: “Програмата съдържа рационални елементи и от двете платформи на БСП и СДС, както и съгласуваните между двете основни политически сили идеи в периода преди и след изборите” External link

akcent Friday, January 17, 2020 6:16:00 AM CET

Assuncao Cristas declarou: “Construímos um projeto alternativo para o país que, claramente, não foi escolhido nestas eleições. Assumimos o resultado com humildade democrática” External link

rr Sunday, December 29, 2019 5:05:00 AM CET

Donald Trump déclaré: «J’ai fait mettre ce dispositif dans le cadre du projet de loi sur la défense, parce que vous savez quoi? Les démocrates n’aiment plus cette question, parce qu’ils savent que nous avons raison» External link

mondialisation Friday, December 27, 2019 9:31:00 PM CET

Carolina Schmidt sagte: "Ich weiß, dass wir sehr müde sind, ich weiß, dass die meisten von Ihnen nicht geschlafen haben" External link

stern Sunday, December 15, 2019 8:34:00 PM CET

Armin Laschet sagte: "Als großer Tatort-Fan verfolge ich seit langer Zeit die spannenden Fälle" External link

stern Sunday, December 15, 2019 8:34:00 PM CET

Tom Canavan ilmoitti (about Tom Canavan): – World Trade Centerin omaa ekosysteemiä, jossa he olivat eläneet 25 vuotta. Sinä yönä harva heistä nukkui. Haudatakseen ystävänsä raivaajien oli kaivettava heidät ylös. Aluksi he repivät raunioita paljain käsin, siirsivät sementtilohkareita ja nytkyttivät teräspalkkeja, huhuilivat ja kuulostelivat, kunnes tajusivat, ettei sortuvien tornien lihamylly ollut jättänyt etsijöille palkintoja. Tim Duffyltä kuoli 36 ystävää. Jonathan Ielpi , joka istui kokelaskoulussa hänen takanaan. Lahjakas Stevie Siller , joka meni hänen kanssaan pelastusyksikkö 153:een ja jatkoi eliittiryhmä Ykköseen. Hän kaivoi kuukauden, toisen, kunnes hänen käsivartensa olivat irrota. Hän löysi pelastusyksikkö 105:n murskaantuneen tikasauton ja mietti, miten turvalliselta suojalta sen on täytynyt miehistä tuntua. Pelastuskorin alle hänkin olisi paennut kaatuvaa tornitaloa. Hän kaivoi kolme kuukautta, neljä. Heille annettiin pienet haravat, joilla he perkasivat savuavaa romukumpua. Mittasuhteet olivat käsittämättömät: 200 000 palaa terästä, 324 000 kuutiometriä betonia, 200 000 neliömetriä alumiinipäällystettä, 270 kilometriä viemäriputkia, 4800 kilometriä sähköjohtoja, 40 000 ovea, 43 600 ikkunaa. Kaikki yhdessä kasassa. Ja Kasaksi he sen ristivätkin. Heitä kutsuttiin Vainukoiriksi. Kun mädänlöyhkä voimistui, he tiesivät olevansa lähellä. Jokainen luunmurukin oli tärkeä. Heidän rinnallaan isät etsivät poikiaan ja veljet veljiään. Se oli pahinta, tietoisuus musertavasta hädästä. Heille vakuutettiin, että Kasa oli turvallinen, että pätsissä kaasuuntuneet kemikaalit eivät olisi terveysriski – että World Trade Centerin viimeinen henkäys oli ehkä pahanhajuinen mutta tuskin tappava. Eräänä päivänä, roikkuessaan kytevässä onkalossa jossain Deutsche Bankin huojuvan toimitalon alla Tim Duffy tunsi keuhkojensa lukkiutuvan. Hänet kiskottiin ulos sinisenä ja hänen suoneensa työnnettiin tippa. Hän tiesi, että se oli lopun alkua. Sadan metrin päässä Pat Moore ja Andy Jurenko raivasivat omaa tuho-aluettaan. Sortuvien tornien sakea hurrikaani oli iskenyt heidän ikkunansa pirstaksi. Seinille ripustetut maalaukset olivat pyörineet kuin potkurit. Mustista astioista oli tullut silmänräpäyksessä valkoisia. Olohuoneeseen oli lentänyt tietokone. Keittiöstä löytyi pohjoistornin näköalaravintolan šekki, 7 900 dollaria, kirjoitettu sähköasentajalle. Jostain oli aloitettava. Eräänä aamuna Moore osti tukun hengityssuojia ja ongelmajäteimurin, raahasi tarvikkeet asunnolle, sulkeutui kylpyhuoneeseen ja alkoi jynssätä. Kun seinästä vihdoin pilkotti kaakeli, hän ajatteli: Okei. Kyllä tämä tästä. Vuoden ja kaksi kuukautta hän raivasi hävitystä, pakkasi myrkyllistä jätettä muovipusseihin, imuroi kirjoja ja hytkytti elinkelpoista irtaimistoa kärrylaukulla ylös ja alas maanalaisen portaita kauas Brooklyniin, jossa he asuivat pakolaisina. Tammikuun 16. päivänä 2003 Moore hoippui siivouspäivän päätteeksi läheiseen tavarataloon ja nappasi hyllystä ensimmäiset näkemänsä lakanat. Sinä iltana he nukkuivat omassa kodissaan ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen. Maailmaan ilmaantui uusia tauteja: WTC-yskä. 9/11-päänsärky. Bonnie Giebfriedillä oli ne kaikki. Kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta hän jaksoi ajaa ambulanssilla turmapaikoille, elvyttää palaneita vanhuksia ja nostaa alas hirttäytyneitä ghettonuoria. Huhtikuussa 2004 hänen saastunut kehonsa petti. Kuukautta myöhemmin hän nosti palkkansa viimeisen kerran. Hän kyyhötti isoäitinsä puutalossa Long Islandilla tyrskynkantaman päässä Atlantista ja pelkäsi kaikkea: ohikiitävää ambulanssia, taivaankantta halkovaa lentokonetta. Hänen selkäänsä särki, hänen pölynpolttamat äänihuulensa leikkasivat kiinni. Astmakohtaukset iskivät varoittamatta. Lääkkeitä hänellä oli 22 erilaista. Tuskissaan hän pyrki pappisseminaariin. Tom Canavan suri torneja. Hän makasi sängyssä ja muisteli, kuinka punainen aurinko oli värjännyt Vapaudenpatsaan, kuinka myrskysäällä tuuli oli ravistellut jättiläisiä, kuinka hissikuilut olivat voihkineet ja vesi oli keinunut vessanpöntöissä. Hän oli vihainen kaikille. Kuolonuhreista, jokaisesta 2 997:stä. Ja menettämistään viidestä työtoverista. Itkevästä Kathy Robinsonista, joka ei koskaan ehtinyt palomiesten kanssa alas 19. kerroksesta. Antoinette Dugerista, joka seisoi hänen vieressään mutta murskaantui silti. Hän purki raivoaan vaimoonsa ja kolmevuotiaaseensa. Hän yski kiviä ja niisti mustaa limaa. Päänsäryt pahenivat. Hänen silmänsä eivät kestäneet valoa. Jouluaattona 2001, kun muu perhe nukkui, hän istui yksin kuusen alla sähkökynttilöiden loimussa päätään pidellen ja kiroili hiljaa. Sillä hetkellä hän tajusi, että hänen oli saatava apua. Niin aika kului. Toiset se paransi, toiset ohitti. Pat Moore ja Andy Jurenko huomasivat tuon tuosta etsivänsä tavaroita, jotka World Trade Center oli vienyt: mukia, saksia, matkaradiota. Bonnie Giebfried valmistui pastoriksi kesäkuussa 2005, parahiksi hautaamaan WTC-myrkkyihin kuolleen hoitajakollegansa. Lokakuussa 2005, oltuaan mielialalääkityksessä melkein neljä vuotta, External link

suomenkuvalehti Sunday, November 17, 2019 9:51:00 PM CET

Tom Canavan ilmoitti: – World Trade Centerin omaa ekosysteemiä, jossa he olivat eläneet 25 vuotta. Sinä yönä harva heistä nukkui. Haudatakseen ystävänsä raivaajien oli kaivettava heidät ylös. Aluksi he repivät raunioita paljain käsin, siirsivät sementtilohkareita ja nytkyttivät teräspalkkeja, huhuilivat ja kuulostelivat, kunnes tajusivat, ettei sortuvien tornien lihamylly ollut jättänyt etsijöille palkintoja. Tim Duffyltä kuoli 36 ystävää. Jonathan Ielpi , joka istui kokelaskoulussa hänen takanaan. Lahjakas Stevie Siller , joka meni hänen kanssaan pelastusyksikkö 153:een ja jatkoi eliittiryhmä Ykköseen. Hän kaivoi kuukauden, toisen, kunnes hänen käsivartensa olivat irrota. Hän löysi pelastusyksikkö 105:n murskaantuneen tikasauton ja mietti, miten turvalliselta suojalta sen on täytynyt miehistä tuntua. Pelastuskorin alle hänkin olisi paennut kaatuvaa tornitaloa. Hän kaivoi kolme kuukautta, neljä. Heille annettiin pienet haravat, joilla he perkasivat savuavaa romukumpua. Mittasuhteet olivat käsittämättömät: 200 000 palaa terästä, 324 000 kuutiometriä betonia, 200 000 neliömetriä alumiinipäällystettä, 270 kilometriä viemäriputkia, 4800 kilometriä sähköjohtoja, 40 000 ovea, 43 600 ikkunaa. Kaikki yhdessä kasassa. Ja Kasaksi he sen ristivätkin. Heitä kutsuttiin Vainukoiriksi. Kun mädänlöyhkä voimistui, he tiesivät olevansa lähellä. Jokainen luunmurukin oli tärkeä. Heidän rinnallaan isät etsivät poikiaan ja veljet veljiään. Se oli pahinta, tietoisuus musertavasta hädästä. Heille vakuutettiin, että Kasa oli turvallinen, että pätsissä kaasuuntuneet kemikaalit eivät olisi terveysriski – että World Trade Centerin viimeinen henkäys oli ehkä pahanhajuinen mutta tuskin tappava. Eräänä päivänä, roikkuessaan kytevässä onkalossa jossain Deutsche Bankin huojuvan toimitalon alla Tim Duffy tunsi keuhkojensa lukkiutuvan. Hänet kiskottiin ulos sinisenä ja hänen suoneensa työnnettiin tippa. Hän tiesi, että se oli lopun alkua. Sadan metrin päässä Pat Moore ja Andy Jurenko raivasivat omaa tuho-aluettaan. Sortuvien tornien sakea hurrikaani oli iskenyt heidän ikkunansa pirstaksi. Seinille ripustetut maalaukset olivat pyörineet kuin potkurit. Mustista astioista oli tullut silmänräpäyksessä valkoisia. Olohuoneeseen oli lentänyt tietokone. Keittiöstä löytyi pohjoistornin näköalaravintolan šekki, 7 900 dollaria, kirjoitettu sähköasentajalle. Jostain oli aloitettava. Eräänä aamuna Moore osti tukun hengityssuojia ja ongelmajäteimurin, raahasi tarvikkeet asunnolle, sulkeutui kylpyhuoneeseen ja alkoi jynssätä. Kun seinästä vihdoin pilkotti kaakeli, hän ajatteli: Okei. Kyllä tämä tästä. Vuoden ja kaksi kuukautta hän raivasi hävitystä, pakkasi myrkyllistä jätettä muovipusseihin, imuroi kirjoja ja hytkytti elinkelpoista irtaimistoa kärrylaukulla ylös ja alas maanalaisen portaita kauas Brooklyniin, jossa he asuivat pakolaisina. Tammikuun 16. päivänä 2003 Moore hoippui siivouspäivän päätteeksi läheiseen tavarataloon ja nappasi hyllystä ensimmäiset näkemänsä lakanat. Sinä iltana he nukkuivat omassa kodissaan ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen. Maailmaan ilmaantui uusia tauteja: WTC-yskä. 9/11-päänsärky. Bonnie Giebfriedillä oli ne kaikki. Kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta hän jaksoi ajaa ambulanssilla turmapaikoille, elvyttää palaneita vanhuksia ja nostaa alas hirttäytyneitä ghettonuoria. Huhtikuussa 2004 hänen saastunut kehonsa petti. Kuukautta myöhemmin hän nosti palkkansa viimeisen kerran. Hän kyyhötti isoäitinsä puutalossa Long Islandilla tyrskynkantaman päässä Atlantista ja pelkäsi kaikkea: ohikiitävää ambulanssia, taivaankantta halkovaa lentokonetta. Hänen selkäänsä särki, hänen pölynpolttamat äänihuulensa leikkasivat kiinni. Astmakohtaukset iskivät varoittamatta. Lääkkeitä hänellä oli 22 erilaista. Tuskissaan hän pyrki pappisseminaariin. Tom Canavan suri torneja. Hän makasi sängyssä ja muisteli, kuinka punainen aurinko oli värjännyt Vapaudenpatsaan, kuinka myrskysäällä tuuli oli ravistellut jättiläisiä, kuinka hissikuilut olivat voihkineet ja vesi oli keinunut vessanpöntöissä. Hän oli vihainen kaikille. Kuolonuhreista, jokaisesta 2 997:stä. Ja menettämistään viidestä työtoverista. Itkevästä Kathy Robinsonista, joka ei koskaan ehtinyt palomiesten kanssa alas 19. kerroksesta. Antoinette Dugerista, joka seisoi hänen vieressään mutta murskaantui silti. Hän purki raivoaan vaimoonsa ja kolmevuotiaaseensa. Hän yski kiviä ja niisti mustaa limaa. Päänsäryt pahenivat. Hänen silmänsä eivät kestäneet valoa. Jouluaattona 2001, kun muu perhe nukkui, hän istui yksin kuusen alla sähkökynttilöiden loimussa päätään pidellen ja kiroili hiljaa. Sillä hetkellä hän tajusi, että hänen oli saatava apua. Niin aika kului. Toiset se paransi, toiset ohitti. Pat Moore ja Andy Jurenko huomasivat tuon tuosta etsivänsä tavaroita, jotka World Trade Center oli vienyt: mukia, saksia, matkaradiota. Bonnie Giebfried valmistui pastoriksi kesäkuussa 2005, parahiksi hautaamaan WTC-myrkkyihin kuolleen hoitajakollegansa. Lokakuussa 2005, oltuaan mielialalääkityksessä melkein neljä vuotta, External link

suomenkuvalehti Friday, September 27, 2019 5:35:00 AM CEST

Tom Canavan ilmoitti: – World Trade Centerin omaa ekosysteemiä, jossa he olivat eläneet 25 vuotta. Sinä yönä harva heistä nukkui. Haudatakseen ystävänsä raivaajien oli kaivettava heidät ylös. Aluksi he repivät raunioita paljain käsin, siirsivät sementtilohkareita ja nytkyttivät teräspalkkeja, huhuilivat ja kuulostelivat, kunnes tajusivat, ettei sortuvien tornien lihamylly ollut jättänyt etsijöille palkintoja. Tim Duffyltä kuoli 36 ystävää. Jonathan Ielpi , joka istui kokelaskoulussa hänen takanaan. Lahjakas Stevie Siller , joka meni hänen kanssaan pelastusyksikkö 153:een ja jatkoi eliittiryhmä Ykköseen. Hän kaivoi kuukauden, toisen, kunnes hänen käsivartensa olivat irrota. Hän löysi pelastusyksikkö 105:n murskaantuneen tikasauton ja mietti, miten turvalliselta suojalta sen on täytynyt miehistä tuntua. Pelastuskorin alle hänkin olisi paennut kaatuvaa tornitaloa. Hän kaivoi kolme kuukautta, neljä. Heille annettiin pienet haravat, joilla he perkasivat savuavaa romukumpua. Mittasuhteet olivat käsittämättömät: 200 000 palaa terästä, 324 000 kuutiometriä betonia, 200 000 neliömetriä alumiinipäällystettä, 270 kilometriä viemäriputkia, 4800 kilometriä sähköjohtoja, 40 000 ovea, 43 600 ikkunaa. Kaikki yhdessä kasassa. Ja Kasaksi he sen ristivätkin. Heitä kutsuttiin Vainukoiriksi. Kun mädänlöyhkä voimistui, he tiesivät olevansa lähellä. Jokainen luunmurukin oli tärkeä. Heidän rinnallaan isät etsivät poikiaan ja veljet veljiään. Se oli pahinta, tietoisuus musertavasta hädästä. Heille vakuutettiin, että Kasa oli turvallinen, että pätsissä kaasuuntuneet kemikaalit eivät olisi terveysriski – että World Trade Centerin viimeinen henkäys oli ehkä pahanhajuinen mutta tuskin tappava. Eräänä päivänä, roikkuessaan kytevässä onkalossa jossain Deutsche Bankin huojuvan toimitalon alla Tim Duffy tunsi keuhkojensa lukkiutuvan. Hänet kiskottiin ulos sinisenä ja hänen suoneensa työnnettiin tippa. Hän tiesi, että se oli lopun alkua. Sadan metrin päässä Pat Moore ja Andy Jurenko raivasivat omaa tuho-aluettaan. Sortuvien tornien sakea hurrikaani oli iskenyt heidän ikkunansa pirstaksi. Seinille ripustetut maalaukset olivat pyörineet kuin potkurit. Mustista astioista oli tullut silmänräpäyksessä valkoisia. Olohuoneeseen oli lentänyt tietokone. Keittiöstä löytyi pohjoistornin näköalaravintolan šekki, 7 900 dollaria, kirjoitettu sähköasentajalle. Jostain oli aloitettava. Eräänä aamuna Moore osti tukun hengityssuojia ja ongelmajäteimurin, raahasi tarvikkeet asunnolle, sulkeutui kylpyhuoneeseen ja alkoi jynssätä. Kun seinästä vihdoin pilkotti kaakeli, hän ajatteli: Okei. Kyllä tämä tästä. Vuoden ja kaksi kuukautta hän raivasi hävitystä, pakkasi myrkyllistä jätettä muovipusseihin, imuroi kirjoja ja hytkytti elinkelpoista irtaimistoa kärrylaukulla ylös ja alas maanalaisen portaita kauas Brooklyniin, jossa he asuivat pakolaisina. Tammikuun 16. päivänä 2003 Moore hoippui siivouspäivän päätteeksi läheiseen tavarataloon ja nappasi hyllystä ensimmäiset näkemänsä lakanat. Sinä iltana he nukkuivat omassa kodissaan ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen. Maailmaan ilmaantui uusia tauteja: WTC-yskä. 9/11-päänsärky. Bonnie Giebfriedillä oli ne kaikki. Kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta hän jaksoi ajaa ambulanssilla turmapaikoille, elvyttää palaneita vanhuksia ja nostaa alas hirttäytyneitä ghettonuoria. Huhtikuussa 2004 hänen saastunut kehonsa petti. Kuukautta myöhemmin hän nosti palkkansa viimeisen kerran. Hän kyyhötti isoäitinsä puutalossa Long Islandilla tyrskynkantaman päässä Atlantista ja pelkäsi kaikkea: ohikiitävää ambulanssia, taivaankantta halkovaa lentokonetta. Hänen selkäänsä särki, hänen pölynpolttamat äänihuulensa leikkasivat kiinni. Astmakohtaukset iskivät varoittamatta. Lääkkeitä hänellä oli 22 erilaista. Tuskissaan hän pyrki pappisseminaariin. Tom Canavan suri torneja. Hän makasi sängyssä ja muisteli, kuinka punainen aurinko oli värjännyt Vapaudenpatsaan, kuinka myrskysäällä tuuli oli ravistellut jättiläisiä, kuinka hissikuilut olivat voihkineet ja vesi oli keinunut vessanpöntöissä. Hän oli vihainen kaikille. Kuolonuhreista, jokaisesta 2 997:stä. Ja menettämistään viidestä työtoverista. Itkevästä Kathy Robinsonista, joka ei koskaan ehtinyt palomiesten kanssa alas 19. kerroksesta. Antoinette Dugerista, joka seisoi hänen vieressään mutta murskaantui silti. Hän purki raivoaan vaimoonsa ja kolmevuotiaaseensa. Hän yski kiviä ja niisti mustaa limaa. Päänsäryt pahenivat. Hänen silmänsä eivät kestäneet valoa. Jouluaattona 2001, kun muu perhe nukkui, hän istui yksin kuusen alla sähkökynttilöiden loimussa päätään pidellen ja kiroili hiljaa. Sillä hetkellä hän tajusi, että hänen oli saatava apua. Niin aika kului. Toiset se paransi, toiset ohitti. Pat Moore ja Andy Jurenko huomasivat tuon tuosta etsivänsä tavaroita, jotka World Trade Center oli vienyt: mukia, saksia, matkaradiota. Bonnie Giebfried valmistui pastoriksi kesäkuussa 2005, parahiksi hautaamaan WTC-myrkkyihin kuolleen hoitajakollegansa. Lokakuussa 2005, oltuaan mielialalääkityksessä melkein neljä vuotta, External link

suomenkuvalehti Monday, September 2, 2019 9:12:00 PM CEST

Themes

Country themes

Daily number of articles in this category

Trend data not available for this selection.